Yleiskatsaus
Sekundäärimenetelmässä, joka tunnetaan nimellä pitkäseinäkaivostoiminta, luodaan suhteellisen pitkä kaivoskenttä (tyypillisesti 100–300 m, mutta voi olla pidempi) ajamalla tie suorassa kulmassa kahden pitkäseinälohkon sivuja muodostavan tien väliin, jolloin tämän uuden tien toinen harja muodostaa pitkäseinälohkon. Kun pitkäseinälohkon laitteet on asennettu, hiiltä voidaan louhia koko kentän pituudelta tietyn levyisinä viipaleina (joita kutsutaan hiiliverkkoksi). Nykyaikaista pitkäseinämuurikenttää tukevat hydraulisesti toimivat tuet, ja näitä tukia siirretään asteittain tukemaan uutta louhittua kenttää viipaleiden ottamisen yhteydessä, jolloin aiemmin louhittu ja tuettu osa hiiltä voi romahtaa (muodostua vuohenlihaksi). Tätä prosessia toistetaan jatkuvasti verkko verkkolta, jolloin suorakaiteen muotoinen hiililohko poistetaan kokonaan. Lohkon pituus riippuu useista tekijöistä (katso myöhemmät huomautukset).
Hiilenkuljetusjärjestelmä on asennettu katusivulle, nykyaikaisille katusivuille "panssaroitu katukuljetin tai AFC". Lohkon sivuja muodostavia teitä kutsutaan "porttiteiksi". Tietä, jolle pääpaneelikuljetin on asennettu, kutsutaan "pääportiksi" ja vastakkaisessa päässä olevaa tietä "peräportiksi".
Pitkäseinäkaivostoiminnan edut verrattuna muihin pilarikaivosmenetelmiin ovat:
• Pysyviä tukia tarvitaan vain ensimmäisessä työvaiheessa sekä asennus- ja kunnostustöiden aikana. Muut kattotuet (nykyaikaisissa pitkämuureissa käytettävät kiilat tai suojat) siirretään ja sijoitetaan kattolaitteiden mukana.
• Luonnonvarojen talteenottoaste on erittäin korkea – teoriassa 100 % hiililohkosta louhitaan, vaikka käytännössä kivihiiltä valuu aina jonkin verran tai vuotaa reunakuljetusjärjestelmästä ojaan, varsinkin jos reunalla on paljon vettä.
• Pitkäseinäkaivosjärjestelmät pystyvät tuottamaan merkittäviä määriä yhdestä pitkäseinämäkohdasta – 8 miljoonaa tonnia vuodessa tai enemmän.
• Oikein toimiessaan hiiltä louhitaan systemaattisella, suhteellisen jatkuvalla ja toistuvalla prosessilla, joka on ihanteellinen kerrostumien hallintaan ja siihen liittyviin kaivostoimintoihin.
• Työvoimakustannukset tuotettua tonnia kohden ovat suhteellisen alhaiset
Haittoja ovat:
• Laitteiden pääomakustannukset ovat korkeat, vaikkakaan eivät luultavasti niin korkeat kuin ensi silmäyksellä näyttää verrattuna jatkuvatoimisten kaivosyksiköiden määrään, joita tarvittaisiin saman tuotannon tuottamiseksi.
• Toiminta on hyvin keskittynyttä ("kaikki munat samassa korissa")
• Pitkät muurit eivät ole kovin joustavia ja "anteeksiantamattomia" – ne eivät käsittele saumojen epäjatkuvuuksia hyvin; porttikäytävät on ajettava korkeita laatuvaatimuksia tai ongelmia ilmenee; hyvät pinnan kunto riippuvat usein tuotannon enemmän tai vähemmän jatkuvasta toiminnasta, joten viivästyksiä aiheuttavat ongelmat voivat kasaantua suuriksi tapahtumiksi.
• Pitkämuurien armottomuuden vuoksi kokenut työvoima on välttämätöntä onnistuneen toiminnan kannalta.
Merkittävä päätös on lohkojen koko. Koska nykyaikaiset lohkojen osat vaativat suuren määrän laitteita (useiden satojen laitteiden lukumäärä, joista monet painavat jopa 30 tonnia tai enemmän), laitteiden irrottaminen valmiista lohkosta, kuljettaminen uuteen lohkoon ja asentaminen uuteen lohkoon (usein suuri osa laitteistosta viedään pois kaivoksesta huoltoa varten matkan varrella) on erittäin merkittävä operaatio. Suorien kustannusten lisäksi tuotanto ja siten tulot ovat nolla tänä aikana. Suuremmat lohkojen osat mahdollistavat siirtojen määrän minimoinnin, mutta lohkojen kokoon liittyy rajoittavia tekijöitä:
• Mitä pidempi kaivostyömaa on, sitä enemmän tehoa tarvitaan kaivostyömaahiilen kuljetusjärjestelmään (katso myöhemmin AFC-huomautuksia). Mitä suurempi teho, sitä suurempi käyttöyksiköiden fyysinen koko (yleensä kaivostyömaatyömaa on varustettu käyttöyksiköillä molemmissa päissä). Käyttöyksiköiden on sovittava kaivantoon ja niiden ohi kulkeminen, tuuletus kaivostyömaa-alueella ja jonkinasteinen katon ja lattian välinen sulkeutuminen on varmistettava. Mitä suurempi teho, sitä suurempi (ja siten painavampi) on...kaivosketjutkuljettimen etupinnalla – näitä pyöreitä teräslenkkiketjuja on ajoittain käsiteltävä kuljettimen etupinnalla, ja kaivosketjujen kokoon liittyy käytännön rajoituksia.
• Joissakin pitkissä seinäasennuksissa suurtehoisten kuljetusmoottoreiden synnyttämä lämpö voi olla merkittävä tekijä.
• Sekä kaivoksen leveyteen että pituuteen voivat vaikuttaa vuokrarajojen, sauman epäjatkuvuuksien tai vaihteluiden, jo olemassa olevan kaivoskehityksen ja/tai ilmanvaihtokapasiteetin aiheuttamat rajoitukset.
• Kaivoksen kyky kehittää uusia pitkäseinälohkoja siten, että pitkäseinätuotannon jatkuvuuteen ei kohdistu haitallisia vaikutuksia.
• Laitteiden kunto – joidenkin osien vaihtaminen peruskorjausta tai uusimista varten pitkäseinälohkon käyttöiän aikana voi olla ongelmallista, ja se on parasta tehdä muuton yhteydessä.
Julkaisun aika: 27.9.2022
