Yleiskatsaus
Toissijaisessa louhintamenetelmässä, joka tunnetaan nimellä longwall louhinta, suhteellisen pitkä kaivospinta (tyypillisesti välillä 100-300 m, mutta voi olla pidempi) luodaan ajamalla ajorata suorassa kulmassa kahden ajoradan välillä, jotka muodostavat pitkäseinäisen lohkon sivut. tämän uuden ajoradan yksi kylki, joka muodostaa pitkän seinän pinnan.Kun pitkäseinäinen pintalaitteisto on asennettu, hiiltä voidaan uuttaa koko pinnan pituudelta tietyn leveyden viipaleiksi (kutsutaan "hiilen verkkoksi").Nykyaikaista pitkäseinämäistä pintaa tukevat hydraulisesti toimivat tuet, ja näitä tukia siirretään asteittain poikki tukeakseen äskettäin poistettua pintaa siivuja otettaessa, jolloin se osa, josta kivihiili oli aiemmin kaivettu ja tuettu, voi romahtaa (muuttuen kaloksi).Tämä prosessi toistetaan jatkuvasti, raina rainalta, mikä poistaa kokonaan suorakaiteen muotoisen kivihiilen, jonka pituus riippuu useista tekijöistä (katso myöhemmät huomautukset)
Hiilenkuljetusjärjestelmä on asennettu kasvojen poikki, nykyaikaisille pinnoille "panssaroitu kasvokuljetin tai AFC".Korttelin sivuja muodostavia teitä kutsutaan "porttiteiksi".Tietä, jolle pääpaneelikuljetin on asennettu, kutsutaan "pääportiksi" (tai "maingateksi"), ja vastakkaisessa päässä olevaa ajorataa kutsutaan "peräportiksi" (tai "takaportiksi").
Pitkäseinäisen louhinnan edut muihin pilarin louhintamenetelmiin verrattuna ovat:
• Pysyviä tukia tarvitaan vain ensimmäisessä työvaiheessa sekä asennuksen ja palautuksen aikana.Muut kattotuet (pitkäseinämäkiilat tai nykyaikaisten pitkien seinien suojukset) siirretään ja sijoitetaan kasvojen mukana.
• Resurssien talteenotto on erittäin korkea - teoriassa 100 % louhittavasta kivihiilestä, vaikka käytännössä kasvojen kuljetusjärjestelmästä vuotaa aina jonkin verran hiiltä, varsinkin jos vesillä on paljon vettä. kasvot
• Longwall-kaivosjärjestelmät pystyvät tuottamaan merkittäviä tuloksia yhdestä pitkäseinämäisestä pinnasta – 8 miljoonaa tonnia tai enemmän vuodessa.
• Oikein toimiessaan kivihiili louhitaan systemaattisessa, suhteellisen jatkuvassa ja toistuvassa prosessissa, joka on ihanteellinen kerrosten hallintaan ja siihen liittyviin kaivostoimintoihin.
• Työvoimakustannukset tuotettua tonnia kohden ovat suhteellisen alhaiset
Haitat ovat:
• Laitteiston pääomakustannukset ovat korkeat, vaikkakaan eivät luultavasti niin korkeat kuin aluksi näyttää, kun verrataan jatkuvatoimisten kaivosyksiköiden määrään, joka vaadittaisiin saman tuotannon tuottamiseen.
• Toiminnot ovat hyvin keskittyneitä ("kaikki munat yhdessä korissa")
• Pitkät seinät eivät ole kovin joustavia ja "anteeksiantamattomia" - ne eivät käsittele hyvin saumavirheitä;porttitiet on ajettava korkeiden standardien mukaisesti, muuten syntyy ongelmia;hyvät kasvoolosuhteet riippuvat usein tuotannon jatkuvuudesta enemmän tai vähemmän, joten viivästyksiä aiheuttavat ongelmat voivat kasvaa suuriksi tapahtumiksi.
• Pitkien seinien anteeksiantamattomuuden vuoksi kokenut työvoima on välttämätöntä onnistuneelle toiminnalle.
Suurin tehtävä päätös on pitkäseinäisten lohkojen koko.Koska nykyaikaiset pitkät seinät sisältävät suuren määrän laitteita (lukumäärä useita satoja kappaleita, joissa monet komponentit painavat jopa 30 tonnia tai enemmän), prosessi, jossa laitteet otetaan talteen valmiista lohkosta ja kuljetetaan uuteen lohkoon. ja sitten sen asentaminen uuteen lohkoon (usein niin, että suuri osa siitä viedään kaivoksesta kunnostusta varten) on erittäin tärkeä toimenpide.Välittömiä kustannuksia lukuun ottamatta tuotanto ja siten tulot ovat nolla tänä aikana.Suuremmat pitkäseinäiset lohkot mahdollistavat siirtojen määrän minimoimisen, mutta pitkäseinäisten lohkojen kokoa rajoittavat tekijät:
• Mitä pidempi pinta, sitä enemmän tehoa tarvitaan kasvohiilen kuljetusjärjestelmässä (katso myöhemmät AFC:n huomautukset).Mitä suurempi teho, sitä suurempi käyttöyksiköiden fyysinen koko (yleensä käyttöyksikkö on molemmissa päissä).Käyttöyksiköiden on sovittava kaivoon ja jätettävä tilaa niiden ohitse, tuuletusta varten kasvojen poikki ja jonkin verran katon sulkeutumista lattiaan.Myös mitä suurempi teho, sitä suurempi (ja siten raskaampi) onkaivosketjutetukuljettimella – näitä pyöreitä teräslenkkiketjuja on ajoittain käsiteltävä kasvossa, ja kaivosketjujen kokoon liittyy käytännön rajoituksia.
• Joissakin pitkäseinäisissä asennuksissa suuritehoisten kuljetuskäyttöjen synnyttämä lämpö voi olla tekijä.
• Sekä kasvojen leveyttä että pituutta voivat ohjata vuokrasopimusten rajoitukset, saumojen epäjatkuvuus tai vaihtelut, jo olemassa oleva kaivoksen kehitys ja/tai ilmanvaihtokapasiteetti.
• Kaivoksen kyky kehittää uusia pitkäseinäisiä lohkoja niin, että pitkäseinäisen tuotannon jatkuvuus ei vaikuta haitallisesti.
• Laitteiden kunto – joidenkin osien vaihtaminen peruskorjausta tai vaihtoa varten pitkäseinäisen lohkon käyttöiän aikana voi olla ongelmallista, ja se on parasta tehdä siirron yhteydessä.
Postitusaika: 27.9.2022